Lue tämä ennen kuin nait yrittäjän

Yrittäjiin ja yrittämiseen liitetään paljon mielikuvia. Haluan nyt jakaa joitakin aiheeseen liittyviä näkökulmia toimittuani 28 vuotta yrittäjän lähiomaisena. Erityisesti kirjoitan kaikille niille rohkeamielisille, jotka harkitsevat vihkivaloja Yrittäjän kanssa.

Tämä kirjoitus ei päde pseudoyrittäjiin eli yrittäjiin jotka omaavat työntekijän sydämen ja haaveilevat jonkun muun maksamista hammaslääkärikäynneistä, liikuntaseteleistä ja muunlaisesta leikkirahasta. Pseudoyrittäjän tunnistat siitä, että viisi minuuttia ennen virallisen työajan päättymistä hän on työhuoneensa ovella pikajuoksijan lähtöasentoon kumartuneena odottamassa summerin soimista. Oikean yrittäjän suusta sen sijaan kuulet lauseita, kuten ”Ajattelepa, jos kuule ostettais sellainen iso…” tai ”Mulla on sellainen visio, että viiden vuoden päästä…”

No mutta! Lähdetään liikkeelle yrittäjyyttä koskevista perusasioista ja otetaan heti alkuun sellainen matematiikkajuttu. Yrittäjän puolisoksi pyrkivän on nimittäin hyvä tietää, että kaikki yrittäjän kassaan kilahtava tulo ei ole niin kutsuttua käyttörahaa. Esimerkiksi: Jos yrittäjä ostaa vetoketoketjuja 10 000 eurolla ja myy sen jälkeen yhden valmistamansa takin kolmellakymmenellä eurolla, hän ei ole tällöin kolmeakymmentä euroa rikkaampi, vaan 9970 euroa köyhempi. Jos aiot nimenomaan rikkaisiin naimisiin, älä katso kassaan vaan kysy yrittäjältä, mitä jää viivan alle.

Ennen papin aamenta on myös hyvä tiedostaa, että yrittäjällä on ihan omat aikamääreensä. Yrittäjän vuorokaudessa on 24 tuntia, vaikka hän ei itse asiaa tiedostaisikaan. Usein Yrittäjä käyttääkin epämääräisiä aikaan liittyviä ilmauksia, kuten ”tunti pari”. Esimerkiksi ”Mun pitää vielä lähettää pari sähköpostia ja käydä matkahuollossa. Siinä menee tunti pari”. Seitsemän avioliittovuoden jälkeen olen tajunnut, että kyseessä on sanajärjestysvirhe, joka oikeasti kääntyy muotoon ”pari tuntia”. Kun perhe istuu aterimet kädessä höyryävän karjalanpaistin äärellä isiä odotellen, näiden kahden ilmaisun välillä on ratkaiseva ero.

Yrittäjä kanssa juhla-ajat ovat oma lukunsa. Ennen pariutumista on hyvä ottaa huomioon, että yrittäjän potentiaaliset vapaapäivät hupeneavat kuin huomaamatta työntekoon. Otetaan esimerkiksi joulu, joka meillä realisoituu yrittäjän osalta noin kaksi päivää ennen aattoa: ”No nyt mä keskityn tähän meidän perheen jouluun”, mies tapaa sanoa. Yrittäjän kanssa juhlapyhiin valmistautuminen onkin vähintään yhtä kiireistä kuin yrittäjän arki. Kun muu maailma pitää saada parissa päivässä kiinni, eipä siinä paljon muu auta kuin sytyttää adventtikynttilä palamaan molemmista päistä.

Myös loma on suhteellinen käsite. Viikon talviloma tuppaa ainakin meillä kutistumaan pitkään viikonloppuun eli perjantaivapaaseen. Asiaan on perin vaikea puuttua, sillä Yrittäjällä on vaikeiden tilanteiden varalta ässä hihassaan: ”Jos mä en nyt hoida tätä hommaa, niin maanantaina/kesäloman jälkeen/ensi vuonna ei ole kenelläkään enää mitään töitä”. Puolison neuvotteluasemat ovat tilanteessa heikot, koska useimmiten asia on juuri kuten Yrittäjä sanoo. Usein Yrittäjä perustelee reipasta työtahtiaan vedoten johonkin tiettyyn ajanjaksoon, jonka jälkeen työtahti helpottaa. Tämä on paskapuhetta, sillä oikeasti työtahti ei helpota koskaan.

Yrittäjän puolisona joutuu oppimaan myös sen, että maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä yrittäjä ole missään turvassa. Voi esimerkiksi käydä niin, että toisella puolella maapalloa Taotao saa hyppykupan, joka tarttuu juuri siihen eläintarhan työntekijään, joka asuu juuri siinä korttelissa, jonka asukkaat työskentelevät juuri siinä tehtaassa, joka valmistaa juuri ne vetoketjut, jotka Yrittäjä juuri tilasi. Dominoilmiön seurauksena tehdas suljetaan, takit jäävät valmistamatta, rahat saamatta, yrittäjä irtisanoo joukon työntekijöitä, ja on sen jälkeen sekä riistoporvari että sika. On hyvä tietää, että ketuilla on luolansa ja työntekijöillä liittonsa, mutta yrittäjällä ei ole paikkaa, mihin päätään laskea.

Ehkä yksi asia on vielä mainittava. Yrittäjän puolisoksi aikovan on syytä varautua siihen, että puolella maailmaa tuntuu olevan mielipide siitä, miten Yrittäjän pitäisi yrityksen asiat hoitaa. Jostain syystä näistä näkemyksistä halutaan kertoa juuri yrittäjän puolisoille. Ei ole mitenkään epätavallista, että puoliso saa jatkuvasti kuulla, miten kaikki olisi paljon paremmin, jos yritysjohto olisi vaan ymmärtänyt keskittyä järjestelemään kuulakärkikyniä värijärjestykseen tai muuta yhtä hyödyllistä.

Yrittäjän kanssa elämisessä on myös monia hyviä puolia. Silti olen sitä mieltä, että yritysjuttujen kuunteleminen menee työstä ja puolison pitäisi saada siitä palkkaa.

Yritteliäistä päivää! Toivotaan, että lykästää! 

Ps. Tämän tekstin kirjoittamisesta on kulunut nyt 12 vuotta ja olen itsekin yrittäjä. Toivottakaa onnea!