Armo on enemmän kuin periaate

Minulle armo on enemmän kuin periaate.

Se on jokapäiväistä voimaa, jolla uskallan katsoa itseäni rehellisesti, jonka voimin pystyn antamaan anteeksi, jonka kautta uskallan yrittää uudelleen. 

Armo on sitä, että en suostu itsevihaan, kun olen yrittänyt olla enemmän kuin olen ja vetänyt itseni liian tiukille.

Armo on siinä, kun katson peilistä väsynyttä olemustani ja kuiskaan: ”yritetään uudelleen”. 

Armo on sitä, että huonon aamun jälkeen voin asetella sanani uudelleen.

Armo on siinä, että tiedän hyvyyden voiman kannattelevan läheisiäni virheistäni huolimatta.

Armo on siinä, että voin pyytää ja saada anteeksi. 

Armo on sitä, että uskallan tuntea myös vihaa. Että ymmärrän vastoinkäymisten ja ihmisten vahingoittaneen minua, mutta ymmärrän muille käyneen aivan samoin. Armo on siinä, ettei oikeutta tarvitse ottaa omiin käsiin. 

Armo on enemmän kuin periaate.

Se on ilma, jota hengittää, voima, joka pitää elossa.

Armo muistuttaa, että elämässä on kyse paljon suuremmista asioista kuin minusta tai minun virheistäni tai sinusta ja sinun virheistäsi.

Armo on lupa nauttia elämästä ennen kuin se on täydellistä.

Sellaista armo on.